Jatkosodanaikainen kenttäpullo löysi mutkien kautta tiensä Karjalankannakselta veteraanin omaisille. Sotamuseolle sodanaikaisia maastolöytöjä ei Venäjän puolelta enää juuri kulkeudu.
– Huhhuh, Vuokko Heikkilä huoahtaa saadessaan käteensä alumiinisen kenttäpullon.
Ikää pullolla selvästi on, mutta päällisin puolin se näyttää edelleen aivan käyttökelpoiselta. Kun pulloa kääntelee valoa vasten, erottuu himmeästi nimi: Martti Junnila. Alemmas on kaiverrettu myös sotilaan kotipaikka, Paavola, mutta ilman sitäkin omistajan jo tunnistaisi.
– Isän käsialasta ei voi erehtyä, Vuokko Heikkilä ja Anneli Kukkonen, Junnilan tyttäret, nyökyttelevät.
Viipurilainen keräilijä Mikhail Volkov löysi kenttäpullon jokunen vuosi sitten Kuparsaaren alueelta, jossa Martti Junnila taisteli 11. jalkaväkirykmentin riveissä kesällä 1944. Sotahistoriaa harrastava Helena Miikkulainen bongasi nimikoidun pullon Volkovin kokoelmista viime vuonna, ja sitä kautta pullo kulkeutui omaisille asti.
Sotamuseon johtajan Harri Huuskon mukaan sodanaikaisia maastolöytöjä ei Venäjän puolelta ole enää viime vuosina juuri sotamuseolle kulkeutunut. Keräilijöiden hallussa olevan esineistön määrää voi tietenkin vain arvailla.
– On varmasti harvinaista, että esineelle löytyy vielä nykyaikana omistaja.
Martti Junnila oli kotoisin Paavolan Luohualta, nykyisen Siikajoen kunnan alueelta. Hän asui loppuun asti synnyinkylällään, jossa teki elämäntyönsä maatalousyrittäjänä.
Vuonna 2015 Junnila oli vieraana presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Monen tv-katsojan muistoihin jäi tuolloin sotaveteraanien presidentille laulama Veteraanin iltahuuto, jossa Junnilakin oli mukana.