Seurakuntaan kuuluminen muuttui omaksi valinnakseni, kun olin teini. Rippi- ja isosleirillä sanomaa kuunneltiin toisella korvalla, mutta tärkeämpää olivat tulevat elinikäiset ystävät ja yhdessä tekeminen.

Seurakunta tarjosi usein puitteet, kun noita tärkeitä kasvunhetkiä koettiin. Myöhemmin aikuisena mietin, miksi kuulua kirkkoon. Sanoma itsessään kun ei maksa mitään. Riparimuistot painoivat vaakakupissa kuitenkin niin paljon, että halusin olla mahdollistamassa samoja kokemuksia myös muille.